Asiat menevät niin kuin ne ovat tarkoitettu

Oon nyt tuijottanu tätä tyhjää sivua ehkä kaksi minuuttia, saamatta mitään kirjoitetuksi. Kun avasin tuntui että olisi usemampikin aihe kirjoteltavana, mutta tottakai ne katos tuhkatuuleen kun päätin istahtaa koneella ja alkaa kirjottaa. 

Oon niin tyytyväinen tähän vapaapäivään, koska heräsin (herätyskelloon kylläkin..) jo yhdeksän jälkeen ja oon kerennyt tehdä niin paljon kaikkea. Aamulenkki, kodin siivous, ruuat ainakin loppu viikolle ja luultavasti ensikin viikolle (:D), salitreeni, yhden postipaketin palautus on jo niin sanotusti suoritettu ja enää on ruokakaupassa pyörähtäminen ja hiustenvärjäys, eikä mua ahdista yhtään. Yleensä, jos mulla on paljon tehtävää ahdistun siitä ettei aika riitä. Varsinkin jos välillä jään istumaan koneelle, tänään oon koittanu vaan olla rauhassa ja stressaamatta ja henkisesti levätä.. JA SE ONNISTUI! Jes, taitaaki tää tyttö tietää mitä lupaa uuden vuoden aattona ;) 

Aamulenkillä mietin asiaa, jonka huomaan pyörivän päässäni joka hemmetin päivä. Ei mitenkään tietoisesti edes vaan luultavasti aika alitajuisesti, puhun kyllä asiasta myös ystävieni kanssa. Pitäisi opetella olemaan  miettimättä tätä ja antaa ajan näyttää, miten on tarkoitettu :) Asiahan on siis äitiys. Ei, tiedän että minun elämäntilanteeni ei ole tällä hetkellä välttämättä kovin suotuisa lapselle, mutta ehkä vain siksi ettei minulla ole sitä ns. toista osapuolta eli kumppania, tulevien lapsieni isää. Muutenhan elämäni on oikein mallikkaasti, minulla on ihana koti, hyvä työpaikka ja elämäntapamuutoskin rullaa eteenpäin. Suomeen palaaminen, ja uudelle paikkakunnalle muutto oli parasta mitä mulle oli sitten espanjaan lähdön jälkeen (heh) tapahtunut. Oon saanut tutustuu täällä jo aivan ihaniin ihmisiin ja saanut ystäviäkin, oon tällä hetkellä tosi onnellinen, mutta silti jotenkin hukassa. 

Tiedostan kyllä oman arvoni ja huomaan olevani aika kranttu mies asioissa, periaatteessa haluaisin löytää sen (niin kliseiseltä kuulostavan) oikean. Mutta oon huomannu, että se ihastuminen ja ihmiseen kiiintyminen ei olekkaa enää niin helppoa, selvästi en haluakkaan enää elämääni ketään turhaa ja ns. kunhan vain on joku-miestä. Mieluummin sitten olen yksin.. No ns. paineen alla kun ikäluokkani ja omat ystävänikin ovat jo suht pariutunutta sakkia, niin tottakai sitä alkaa ajatella, että entäs minä sitten.. Enkö löydäkkään sitä miestä koskaan? Enkö saakkaan perhettä? Eikö minusta tulekkaan koskaan äitiä? Tiedän, on tyhmää ajatella näin, mutta alitajuntani on kovin jännä juttu, heh.. 

Olen nyt kuitenkin päättänyt, että yritän elää hetki kerrallaan - etsimättä. Jos se prinssi löytyy niin se löytyy.. Jos on tarkoitettu, että rakastun, saan perheen ja lapsia. Niin sitten niin käy, jos ei niin sitten ei. Mutta ei se ainakaan murehtimalla ja jatkuvalla asian pohtimisella parannu, se on varma. Joten nyt nautin elämästäni ja näistä sinkkuajoista, niin kauan kuin niitä riittää ;) Munkin aika tulee vielä joskus... En uskokkaan, että jään loppuelämäkseni sinkkutytöksi, tai sit o nykyajamiehillä hyyyyyyyyyyvin huono naismaku :DD 

Avaan kuitenkin vielä vähän tuota äitiys puolta.. Ystäväni sai vajaa kuukausi sitten esikoisensa, ja jostain syystä asia oli minulle todella iso, sen jälkeen oon ollu kovinkin herkillä aina vauva-asioista puhuttaessa tai niiden tullessa jotenkin esille.. Silmäni saattavat esim. kostua vain jos luen jonkun lapsirunon.. tervettä? Ei :D No ensi viikon torstaina suuntaan pohjois-karjalaan juhlimaan tämän pienen neidin nimen saantia, sillä minulle suotiin niinkin iso lahja kuin kummeus, ja lupaan ja vannon, että vaikka mitä kävisi niin kuljen tämän lapsen rinnalla ja suojelen häntä kaikelta mitä hän ikinä keksiikin pelätä <3 
Myös toinen ystäväni sai lapsen tuossa vajaa vuosi sitten ja hän kävikin nyt vierailulla poikansa kanssa täällä, se pisti mua miettimään, miten raskasta yksinhuoltajuus on ja, että olisiko minusta siihen? Ei en usko, mutta tuskinpa kukaan yh-äitiyttäkään suunnittelee. 

Lapsi on lahja, ja jos jonain päivänä sen lahjan saan lupaan olla maailman paras äiti! ... ja toivottavasti myös vaimo ;) 

Hyvää loppuviikkoa, mie lähden tästä kauppaan ostamaan tolle mun pienelle karvalapselle ruokaa :)