No se surullisen kuuluisat...

...uudenvuodenlupaukset! Ja kyllä aion tänäkin vuonna tehdä tämän samaisen lupauksen minkä jonka ikinen vuosi aikasemminkin. Mie vaan satuin aloittamaan tämän projektin jo vuosi sitten ja tämä nyt on vain jatkoa sille. Olen siis n. puolessa välissä tavoitettani tämän painon pudotuksen suhteen ja aionkin nyt vaan ryhdistäytyä ja rytmittää elämäni niin, että kerkeän oikeasti syödä ja urheilla ja nukkua riittävästi tämän kaiken työnteon ohella. Hyvinvointi, ennen kaikkea.

Eli siis aion luvata, että heinäkuun loppuun mennessä mennään alle 70 kilogrammassa, sinänsä sama mennäänkö vain muutamalla grammalla vai kilolla. Hiljaa hyvä tulee.. Vuonna 2013 sain painostani pois n. 9kg ja olen iloinen siitä mutta eteenpäin mennään. 

Kävin äsken ostamassa itselleni luvan kanssa herkkuja ja tänään saa herkutella, sitten loput viskataan roskiin ja aloitellaan herkuton tammikuu ja helmikuussa sitten katellaan josko herkkupäivä ois aiheellinen ;) 

Maaliskuussa uusitaankin sitten hiukan noita saliohjelmia ja muita, mutta sitä odotellessa..

Muita ns. lupauksia en aio tehdä, mutta toivon että ensi vuonna 

pääsisin kouluun, rakastuisin, saisin karvaista perheenlisäystä, olisisin terve ja onnellinen, sekä pääsisin vihdoin autokouluun!

Siinäpä oli lupaukset, tavoitteet ja unelmat, jotka on tehty toteutettaviksi!

Toivotaan ensivuodesta ihanaa, onnellista ja parempaa - nauttikaa tästä viimeisestä illasta tätä vuotta 

<3

...vielä kerran ONNELLISTA UUTTA VUOTTA JOKAISELLA JASMILLASIN LUKIJALLE !  ~

Asiat menevät niin kuin ne ovat tarkoitettu

Oon nyt tuijottanu tätä tyhjää sivua ehkä kaksi minuuttia, saamatta mitään kirjoitetuksi. Kun avasin tuntui että olisi usemampikin aihe kirjoteltavana, mutta tottakai ne katos tuhkatuuleen kun päätin istahtaa koneella ja alkaa kirjottaa. 

Oon niin tyytyväinen tähän vapaapäivään, koska heräsin (herätyskelloon kylläkin..) jo yhdeksän jälkeen ja oon kerennyt tehdä niin paljon kaikkea. Aamulenkki, kodin siivous, ruuat ainakin loppu viikolle ja luultavasti ensikin viikolle (:D), salitreeni, yhden postipaketin palautus on jo niin sanotusti suoritettu ja enää on ruokakaupassa pyörähtäminen ja hiustenvärjäys, eikä mua ahdista yhtään. Yleensä, jos mulla on paljon tehtävää ahdistun siitä ettei aika riitä. Varsinkin jos välillä jään istumaan koneelle, tänään oon koittanu vaan olla rauhassa ja stressaamatta ja henkisesti levätä.. JA SE ONNISTUI! Jes, taitaaki tää tyttö tietää mitä lupaa uuden vuoden aattona ;) 

Aamulenkillä mietin asiaa, jonka huomaan pyörivän päässäni joka hemmetin päivä. Ei mitenkään tietoisesti edes vaan luultavasti aika alitajuisesti, puhun kyllä asiasta myös ystävieni kanssa. Pitäisi opetella olemaan  miettimättä tätä ja antaa ajan näyttää, miten on tarkoitettu :) Asiahan on siis äitiys. Ei, tiedän että minun elämäntilanteeni ei ole tällä hetkellä välttämättä kovin suotuisa lapselle, mutta ehkä vain siksi ettei minulla ole sitä ns. toista osapuolta eli kumppania, tulevien lapsieni isää. Muutenhan elämäni on oikein mallikkaasti, minulla on ihana koti, hyvä työpaikka ja elämäntapamuutoskin rullaa eteenpäin. Suomeen palaaminen, ja uudelle paikkakunnalle muutto oli parasta mitä mulle oli sitten espanjaan lähdön jälkeen (heh) tapahtunut. Oon saanut tutustuu täällä jo aivan ihaniin ihmisiin ja saanut ystäviäkin, oon tällä hetkellä tosi onnellinen, mutta silti jotenkin hukassa. 

Tiedostan kyllä oman arvoni ja huomaan olevani aika kranttu mies asioissa, periaatteessa haluaisin löytää sen (niin kliseiseltä kuulostavan) oikean. Mutta oon huomannu, että se ihastuminen ja ihmiseen kiiintyminen ei olekkaa enää niin helppoa, selvästi en haluakkaan enää elämääni ketään turhaa ja ns. kunhan vain on joku-miestä. Mieluummin sitten olen yksin.. No ns. paineen alla kun ikäluokkani ja omat ystävänikin ovat jo suht pariutunutta sakkia, niin tottakai sitä alkaa ajatella, että entäs minä sitten.. Enkö löydäkkään sitä miestä koskaan? Enkö saakkaan perhettä? Eikö minusta tulekkaan koskaan äitiä? Tiedän, on tyhmää ajatella näin, mutta alitajuntani on kovin jännä juttu, heh.. 

Olen nyt kuitenkin päättänyt, että yritän elää hetki kerrallaan - etsimättä. Jos se prinssi löytyy niin se löytyy.. Jos on tarkoitettu, että rakastun, saan perheen ja lapsia. Niin sitten niin käy, jos ei niin sitten ei. Mutta ei se ainakaan murehtimalla ja jatkuvalla asian pohtimisella parannu, se on varma. Joten nyt nautin elämästäni ja näistä sinkkuajoista, niin kauan kuin niitä riittää ;) Munkin aika tulee vielä joskus... En uskokkaan, että jään loppuelämäkseni sinkkutytöksi, tai sit o nykyajamiehillä hyyyyyyyyyyvin huono naismaku :DD 

Avaan kuitenkin vielä vähän tuota äitiys puolta.. Ystäväni sai vajaa kuukausi sitten esikoisensa, ja jostain syystä asia oli minulle todella iso, sen jälkeen oon ollu kovinkin herkillä aina vauva-asioista puhuttaessa tai niiden tullessa jotenkin esille.. Silmäni saattavat esim. kostua vain jos luen jonkun lapsirunon.. tervettä? Ei :D No ensi viikon torstaina suuntaan pohjois-karjalaan juhlimaan tämän pienen neidin nimen saantia, sillä minulle suotiin niinkin iso lahja kuin kummeus, ja lupaan ja vannon, että vaikka mitä kävisi niin kuljen tämän lapsen rinnalla ja suojelen häntä kaikelta mitä hän ikinä keksiikin pelätä <3 
Myös toinen ystäväni sai lapsen tuossa vajaa vuosi sitten ja hän kävikin nyt vierailulla poikansa kanssa täällä, se pisti mua miettimään, miten raskasta yksinhuoltajuus on ja, että olisiko minusta siihen? Ei en usko, mutta tuskinpa kukaan yh-äitiyttäkään suunnittelee. 

Lapsi on lahja, ja jos jonain päivänä sen lahjan saan lupaan olla maailman paras äiti! ... ja toivottavasti myös vaimo ;) 

Hyvää loppuviikkoa, mie lähden tästä kauppaan ostamaan tolle mun pienelle karvalapselle ruokaa :) 

Koskaan ei ole liian aikaista

Vaikka tiedänkin, että tänä vuonna tuskin saan paketin paketin koska oon saanu vähän etukäteislahjoja, niin ainahan sitä silti saa haaveilla, eikös? 

Sain siis mummilta rahat sohvaan kun muutin ja sovimme, että se on mun joululahja:) ja äitikultani lupasi kustantaa mulle parit urheilutkengät, joita menenkin ensi viikolla sovittamaan, jee ! 

Mutta jos joku teistä ihanista sielä ruudun takana haluaa mua lahjoa (todennäköisyys hipoo pilviä) niin koska mulla ei nykyään menee rahaan muuhun kuin kotiin niin niitäkin juttuja löytyy toivelistalta, mutta samoin myös vähän blingiä omaksi iloksi.

Älä unelmoi elämästäsi, vaan elä unelmaasi <3 

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille~