Hei vaan kaikille pitkästä aikaa. tiedän etten oo ollu maailman ahkerin bloggaaja ja viimosien kuukausien aikana on tapahtunut paljon.
Mutta nyt tuli tunne, että tää pään sisäinen pyörremyrsky pitää päästä purkaa jonnekkin ja mikäs sen parempi paikka kuin oma rakas blogi.
Olen henkisesti niin hukassa itseni kanssa. Pääpiirteittäin voisi kuvitella, että mun asiat on tosi hyvin..
Koti, vakityöpaikka, ystäviä ja suht normaali nuoren naisen elämä. Mutta jos ite tyttö on niin hukassa ettei yhtään tiedä mitä haluaa...
Helmikuun alussa alottamani myyntityö on vaikuttanut kivalta ja haasteita riittää, mutta henkisesti työ on pirun raskasta ja joudun taistelemaan itteni kanssa päivittäin. Kuitenkin mussa on se taistelija ja se etten saa epäonnistua niin en halua luovuttaa ja jättää tätä tähän vaan jatkaa eteenpäin ja näyttää sen että kyllä tästä voi oikeasti tienata...
Itsetunto ja itsevarmuus on taas kadonnut jonnekkin.. Painonpudotus tökkii, oon ottanu sen suhteen aika paljon takapakkia ja se luo kamalaa stressiä. Jos ihminen ei ole itseensä tyytyväinen, nin eihän se voi sitä näyttää uloskaan hyvänä tuloksena.
Jo puolen vuoden ajan, se Jenni kenet niin moni tuntee on ollut hyvin kadoksissa, ja sitä ei tunnu löytyvän..
Mulla oli viikonloppuna ihanainen ystäväpariskunta ja heidän tyttärensä mun luona käymässän ja sain suorittaa niin kummin kuin morsiusneidonkin velvollisuuksia. Olen älyttömän kiitollinen, että saan todistaa ton perheen onnea <3 Mutta väkisinkin se pistää miettimään myös omaa tilannettani..
Olen kohta viettänyt sinkkuelämää melkein kaksivuotta ja no en tiedä, osaisinko minä edes seurustella mutta jotenkin mulla on ehkä fiilis etten kuulu minnekkään.
Jos joku näkee mun kadonneen itsetunnon ja rakkauden itseeni, tai jos mun unelmien prinssi kävelee vastaan niin otan mielelläni vastaan ! :D
