super iloinen

Pikaterkut ennen töihin lähtöä!
Eilen iltalenkillä koirani kanssa, oli satanut maahan lunta, joka oli siellä vielä tänäkin aamuna.. Ehkä saammekin valkoisen joulun?? Houkutus töihin lähtemisestä polkupyörällä ja liukasteleminen tuolla ei sinänsä houkuta, mutta noh tehtävä mitä tehtävä.. 

Super iloinen olen koska blogihan on ollut pystyssä kohta kolme viikkoa ja 1000 kävijän luku on jo rikki, aika huippua sanon minä!

Tervetuloa myös ensimmäiselle lukijalleni, ja toivottavasti teitä tulee viellä paaaljon lisää. Ja muistaa käydä tykkää myös blogin facebook sivusta, koska sinne päivittelen kuulumisia useammin.

Hyvää viikonloppua murut, minä lähden töihin! 

ENJOY YOUR WEEKEND!

Asiat menevät niin kuin ne ovat tarkoitettu

Oon nyt tuijottanu tätä tyhjää sivua ehkä kaksi minuuttia, saamatta mitään kirjoitetuksi. Kun avasin tuntui että olisi usemampikin aihe kirjoteltavana, mutta tottakai ne katos tuhkatuuleen kun päätin istahtaa koneella ja alkaa kirjottaa. 

Oon niin tyytyväinen tähän vapaapäivään, koska heräsin (herätyskelloon kylläkin..) jo yhdeksän jälkeen ja oon kerennyt tehdä niin paljon kaikkea. Aamulenkki, kodin siivous, ruuat ainakin loppu viikolle ja luultavasti ensikin viikolle (:D), salitreeni, yhden postipaketin palautus on jo niin sanotusti suoritettu ja enää on ruokakaupassa pyörähtäminen ja hiustenvärjäys, eikä mua ahdista yhtään. Yleensä, jos mulla on paljon tehtävää ahdistun siitä ettei aika riitä. Varsinkin jos välillä jään istumaan koneelle, tänään oon koittanu vaan olla rauhassa ja stressaamatta ja henkisesti levätä.. JA SE ONNISTUI! Jes, taitaaki tää tyttö tietää mitä lupaa uuden vuoden aattona ;) 

Aamulenkillä mietin asiaa, jonka huomaan pyörivän päässäni joka hemmetin päivä. Ei mitenkään tietoisesti edes vaan luultavasti aika alitajuisesti, puhun kyllä asiasta myös ystävieni kanssa. Pitäisi opetella olemaan  miettimättä tätä ja antaa ajan näyttää, miten on tarkoitettu :) Asiahan on siis äitiys. Ei, tiedän että minun elämäntilanteeni ei ole tällä hetkellä välttämättä kovin suotuisa lapselle, mutta ehkä vain siksi ettei minulla ole sitä ns. toista osapuolta eli kumppania, tulevien lapsieni isää. Muutenhan elämäni on oikein mallikkaasti, minulla on ihana koti, hyvä työpaikka ja elämäntapamuutoskin rullaa eteenpäin. Suomeen palaaminen, ja uudelle paikkakunnalle muutto oli parasta mitä mulle oli sitten espanjaan lähdön jälkeen (heh) tapahtunut. Oon saanut tutustuu täällä jo aivan ihaniin ihmisiin ja saanut ystäviäkin, oon tällä hetkellä tosi onnellinen, mutta silti jotenkin hukassa. 

Tiedostan kyllä oman arvoni ja huomaan olevani aika kranttu mies asioissa, periaatteessa haluaisin löytää sen (niin kliseiseltä kuulostavan) oikean. Mutta oon huomannu, että se ihastuminen ja ihmiseen kiiintyminen ei olekkaa enää niin helppoa, selvästi en haluakkaan enää elämääni ketään turhaa ja ns. kunhan vain on joku-miestä. Mieluummin sitten olen yksin.. No ns. paineen alla kun ikäluokkani ja omat ystävänikin ovat jo suht pariutunutta sakkia, niin tottakai sitä alkaa ajatella, että entäs minä sitten.. Enkö löydäkkään sitä miestä koskaan? Enkö saakkaan perhettä? Eikö minusta tulekkaan koskaan äitiä? Tiedän, on tyhmää ajatella näin, mutta alitajuntani on kovin jännä juttu, heh.. 

Olen nyt kuitenkin päättänyt, että yritän elää hetki kerrallaan - etsimättä. Jos se prinssi löytyy niin se löytyy.. Jos on tarkoitettu, että rakastun, saan perheen ja lapsia. Niin sitten niin käy, jos ei niin sitten ei. Mutta ei se ainakaan murehtimalla ja jatkuvalla asian pohtimisella parannu, se on varma. Joten nyt nautin elämästäni ja näistä sinkkuajoista, niin kauan kuin niitä riittää ;) Munkin aika tulee vielä joskus... En uskokkaan, että jään loppuelämäkseni sinkkutytöksi, tai sit o nykyajamiehillä hyyyyyyyyyyvin huono naismaku :DD 

Avaan kuitenkin vielä vähän tuota äitiys puolta.. Ystäväni sai vajaa kuukausi sitten esikoisensa, ja jostain syystä asia oli minulle todella iso, sen jälkeen oon ollu kovinkin herkillä aina vauva-asioista puhuttaessa tai niiden tullessa jotenkin esille.. Silmäni saattavat esim. kostua vain jos luen jonkun lapsirunon.. tervettä? Ei :D No ensi viikon torstaina suuntaan pohjois-karjalaan juhlimaan tämän pienen neidin nimen saantia, sillä minulle suotiin niinkin iso lahja kuin kummeus, ja lupaan ja vannon, että vaikka mitä kävisi niin kuljen tämän lapsen rinnalla ja suojelen häntä kaikelta mitä hän ikinä keksiikin pelätä <3 
Myös toinen ystäväni sai lapsen tuossa vajaa vuosi sitten ja hän kävikin nyt vierailulla poikansa kanssa täällä, se pisti mua miettimään, miten raskasta yksinhuoltajuus on ja, että olisiko minusta siihen? Ei en usko, mutta tuskinpa kukaan yh-äitiyttäkään suunnittelee. 

Lapsi on lahja, ja jos jonain päivänä sen lahjan saan lupaan olla maailman paras äiti! ... ja toivottavasti myös vaimo ;) 

Hyvää loppuviikkoa, mie lähden tästä kauppaan ostamaan tolle mun pienelle karvalapselle ruokaa :) 

Koskaan ei ole liian aikaista

Vaikka tiedänkin, että tänä vuonna tuskin saan paketin paketin koska oon saanu vähän etukäteislahjoja, niin ainahan sitä silti saa haaveilla, eikös? 

Sain siis mummilta rahat sohvaan kun muutin ja sovimme, että se on mun joululahja:) ja äitikultani lupasi kustantaa mulle parit urheilutkengät, joita menenkin ensi viikolla sovittamaan, jee ! 

Mutta jos joku teistä ihanista sielä ruudun takana haluaa mua lahjoa (todennäköisyys hipoo pilviä) niin koska mulla ei nykyään menee rahaan muuhun kuin kotiin niin niitäkin juttuja löytyy toivelistalta, mutta samoin myös vähän blingiä omaksi iloksi.

Älä unelmoi elämästäsi, vaan elä unelmaasi <3 

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille~ 

Kun mikään ei riitä

Kuten jo aikasemmin kertoilin niin sain ystäväni ja hänen poikansa tänne luokseni vierailulle, ja siinähän ne mun kaks vapaapäivää hujahti ohi hetkessä.. Tässä vähän kuvia, minkä näkösenä olin liikkeellä kun käytiin tsekkaa lahden keskustan kaupat ja myös ulkona syömässä, amarillossa nam! 

Tein myös löydön tost viereiseltä kirpparilta, nimittäin mustan pitkän villakangastakin ja meinas suu jäädä auki kun läpällä testasin kokoa 40 ja se mahtu päälle!! okei...myönnetään, se on vähän tiukka, mut onpahan tavotetta jatkaa projektiani eteenpäin.

Nyt kattelen viikon salkkarit loppuun ja etiskelen netistä vähän joululahjoja. Joko te ootte laittanu kotiinne joulua, vai onko vielä liian aikaista? Ite aattelin ens kuun alussa käydä jotkut jouluvalot kotiin ostamassa, ja ehkä jotain hopeisia joulupalloja kattoo mitä niistä sitten keksii.. punaiset karkkirasiat ja tuikkukipon kaivoin jo äsken kaapista hyllyn päälle oottamaan :)

Olenko koskaan tyytyväinen?

Välillä mietin mihin vielä joudun tämän shoppailumanian, ja kaikki tänne heti nyt-luonteeni takia, mutta onneksi elän vain kerran, joten ehkä tämä on sallittua. Tässä on nyt kuvia jotka piti äkkiä saada tänne teidän iloksi, ja olin ottamassa kuvia kamerallani mutta siitä loppu just akku joten sitten saattekin rakeiset ihanat samsung kuvat, olkaa hyvä! Paljon on vielä hankittavaa, mutta tällä hetkellä budjettini on jo pahasti ylitetty ja pitäs saada talous tasapainoon, voisinko vaikka voittaa lotossa tai mennä vaikka....rikkaisiin naimisiin? Hah, ei vaiskaan, kyllä nyt jo alkaa kotona näyttää niin kivalta, että kyllä nyt kelpaa vieraitakin pyytää kotiin.

Tulossa vielä postausta mun vapaapäivistä kun sain ihanan Anastasian ja hänen poikansa 8 kuukauden ikäisen Teemu-pojan mun vieraaksi!

Asiasta kahdeksanteen.. Ystäväni kysyi facebookissa minulta, että mitä minulle kuuluu.. Mietin hetken ja tajusin, että minulle kuuluu piiiiiiiiitkästä aikaa todella hyvää. En usko että kenenkään elämä on täydellistä, ei minunkaan ja ainahan sitä jotain puuttuu ja haluaa, mutta tällä hetkellä yritän nauttia, kaikesta tästä mitä minulla on. Tiedän, että esimerkiksi se unelmieni perhe on minullekkin vielä joskus tulossa, mutta vasta sitten kun aika on oikea. 
Minulla on kuitenkin nyt ihana koti, uusia ja vanhoja mahtavia ihania ystäviä, vakituinen työpaikka ja elämä muutenkin mallillaan, mitä mä voisin vielä toivoa? 

Oikein hyvää viikonloppua muruset, mullahan vapaat nyt loppui ja huomenna suuntaan töihin, mutta hih ei mun viikonloppu siltikkään aivan yksin ja tylsyydessä mene ;) 

Päivän asu

Sääntö poikkeukseen jo ensimmäisissä postauksissa, panostin nimittäin eilen asuun ja naamaankin hiukan ja tässä todistusaineistoa  missä lookissa eilen käväsin kaverin luona ! :)

En jaksa ymmärtää mikä tolle kuvanlaadulle tuli, no kärsikää. 

Kauan odotettu kurkistus mun kotiin

Eli nyt on reilut kuukauden päivät uudessa kodissa ja kaupungissa ja ennen kaikkea Suomessa asuttu, ja vaikka kotini on edelleen keskeneräinen ja luultavasti tämän valmiimmaksi tiiä millon tuleekaan, niin haluan silti paljastaa pienen palan minun kotiani.

 Olkaapa hyvä~

Ainakin mun mielestä jokin tässä sisustuksessa vielä mättää, mutten ole vielä saanut päähäni että mitä se on ! Kertokaa te..

Minun eilinen kuvina

Mulla oli siis vapaapäivä, joka kyllä hujahti ohi aivan silmänräpäyksessä. Päätin, että herään ajoissa ja heräsin jo kympiltä, aamupäivä meni siivotessa (viimeinen kuva kertoo miten meillä siivotaan :D).  Aamua piristi myös postipate joka kiikutti mulle uuden pöytäliinan.. 

Kotonahan vallitsi siis kaos mutten kenkien ja pyykkien lisäksi viittinyt kuvailla enempää. Pipokuvassa suuntaamassa salille, ekaa kertaa pt-treenien jälkeen yksin ja kyllähän se hapotti.

Käsitreenin ja hiittien jälkeen vähä kuvailua peilisalissa, onneks ei tullu ketään tonne :D Mutta ehkä munkin treenit alkaa vielä sujua. Ekassa kuvassa hiukan eilisen lounasta (ja päivällistä..) niin huono omatunto kun ruokailut menee iha pyllyllee. Nyt parina päivänä tullu herkuteltuaki vaikkei pitäs. Ja oon varmaa tän 1,5 viikon aikana yhtenä päivänä syöny kaikki 5 ruokaa mitä pitäis.. good job. Ei kipuu ei hyötyy...

Ton jälkeen käväsin vaa kaupassa ja suuntasin illaks kaverille, josta nyt ei thank god ole kuvamateriaalia :D joten noh aika tylsä päivä. Mun elämä nyt on aika työpainotteista ja vapaapäivät on sit just tota.

Mut ens keskiviikkoa oottellessa kaveri tulee poikansa kanssa pariks päivää mun seuraksi, jee !

Kokkailua

Mulla alkaa huomenna työt ja tiedän, että jos en tänään ois tehny ruokia valmiiksi niin olis menny taas ihan plörinäks koko homma joten kokkailin 8 lämmintä ateriaa joilla pärjäänki sitten muutaman päivän ;) 
Vaikka minulla onkin pt:n tekemä tietty ravinto-ohjelma, niin yritän silti tehdä hyvää ja erilaista ruokaa tottakai r-valion puitteissa. Tänään oli vuorossa pinaatti-uunikalaa, kasviksilla ja avokadolla, nam!

Tein myös kaali-jauheliha pataa, jossa osassa (päivälliset) oli myös cashew pähkinöitä ja pastaa. Helppoa kun ei tarvi nytten kun ottaa eväsrasia mukaan, niin on töissäkin sitten ruokaa :p jei. 

Tässä vähän kuvamatskua ko. asiasta.