perjantai 9. tammikuuta 2015

Päivä päivältä huomaan selvemmin oman onneni

Päässä on miljoona ajatusta niin paljon asiaa jota haluaisi kertoa, joista haluaisi kirjoittaa. Mutta aloittaminen, se aloittamisen vaikeus. Olen ollut nyt puoli vuotta ilman blogia, ilman velvollisuuksia, ilman sitä _pitäis_ kirjoittaa. En vain jaksanut. Nyt miulla on jo useena päivänä ollu olo että oispas kiva kirjoittaa näitä pään sisäisiä asioita jonnekkin, joillekkin.. kiinnoistaisko jota kuta ? En tiedä. Aina voi yrittää..


Jos alkaisin kirjottaa siitä mitä minulle kuuluu tästä tulis pelkkä hömpäpömppä liikkis-postaus joten taidan jättää sen aiheen sikseen. Mutta kyllä olen rakastunut, olen onnellinen.  Heh, aion silti kertoa mitä mulle kuuluu halusitte sitä tai ette! :D






Asia josta halusin tulla kirjoittamaan on hyvinvointi. Siitä mistä mun oma hyvinvointini on rakentunut viime syksyn aikana.
Jokainen varmasti tietää mitä iselle tarkoittaa hyvinvointi, mitä pitäisi tehdä että voi mahdollisimman hyvin. Mie oon tässä viimeiset 4 kuukautta opetellu voimaan hyvin, tekemään joka päivä valintoja joista tiedän että kehoni nauttii ja näin minä voin hyvin.
Viime kesänä mä en voinut hyvin, olin yltiö stressaantunut ja yksinäinen. Jouduin tekemään suuria päätöksiä hyvinvointini eteen. Teinkin, irtisanouduin ilman mitään tietoa tulevasta. Pakkasin laukun ja lähdin reiluksi viikoksi itään lomalle - rauhoittumaan ja nukkumaan. Tai niin luulin tekeväni...
Todellisuudessa 3-4 pv irtisanoutumisen jälkeen makasin kotona sängyn pohjalla sillä sain niin järkyttävän flunssan, että pelkkä sormen liikauttaminen sattui. Itkin. Olin helpottunut. Mua pelotti miten pärjäään ja mitä mä nyt seuraavaks. Mutta en panikoinuit sen enempää, päätin että asiat järjestyvät jotenkin, kuten kävikin. Minä kyllä lähdin lopulta itään ja olin siellä viikon, mutta sain sen verran useita puheluita erinäisistä paikoista Lahden päästä että jouduin palaamaan suunniteltua aikaisemmin kotiin.

Syyskuun aloissa aloitin Unelma Itsestä- VIP valmennuksessa, sillä päätin että nyt mulla on aikaa ja halua panostaa itseeni, halusin voida hyvin. (Kerron lisää myöhemmin...) flunssan selättämisen jälkeen alkoikin sitten urakalla itsestä huolehtiminen. Rutiineihin tuli niin salitreenit kuin lenkitkin, olin taas iloinen - jaksoin! Hymyilin!

Kaksi viikkoa irtisanoutumiseni jälkeen, sain tiedon että voin aloittaa taas opiskelut. Olin saanut opiskelupaikan Salpauksesta. Ammattiopistosta. Minusta tulisi 2 vuoden kuluttua taloushallinnon merkonomi. MITÄ. Niin sitä mä sillon mietin mitä v*ttua!?!? Mutta kyllä, niin siinä kävi mä hyppäsin taas opiskelijaelämään ja aloin opiskella.

Se olikin yksi parhaista päätöksistäni pitkään aikaan! Koulu toi mulle arkirytmin, tiedon että mulla on jotain pysyvää seuraavat 2 vuotta, turvan siitä että mulla olisi mua itseäni edes jotenkin kiinnostava(Kyllä!) ja myöskin toivon mukaan työllistävä ammatti sen jälkeen. Sain uusia tuttuja ja ystävän, josta olen kiitollisempi kuin koskaan. Ehkä kliseistä, mutta kotiutuminen lahteen sai aivan uuden merkityksen tässä vaiheessa. Kiitos Mari! <3

Tuolloin musta tuntui että elämä hymyili.. meni pari viikkoa ja aloin hakea töitä sillä pelkillä tuilla tiesin että en tulisi toimeen.. Sain kutsun työhaastatteluun, ja viikko sen jälkeen että sain työpaikan. Taas, MITÄ!? Minäkö, oikeasti minäkö? 90 hakijasta minä. Joka on opiskellut alaa kaksi viikkoa, joka oli nuorin hakijoista ja joka ei edes oikeasti halunnut sitä työtä. Kyllä, mä sain sen. Niin musta tuli myyntiassistentti pankkiiriliikkeeseen. Taas asiat loksahteli paikoilleen.. kyllä alko jo hirvittää että mitä tässä vielä käy.

Elämä kulki polkujaan, hymyilin. Opiskelin, kävin töissä, näin ystäviä ja urheilin. Elin normaalia nuoren naisen elämää. Pelkäsin milloin onni kääntyisi ja alkaisi taas ottaa pannuun. Niin. Eipä ole vielä kääntynyt.

Kuukausi koulun aloituksen jälkeen tapahtui jotakin. Tapahtui tinder. Niin naurakaa vain :D
Välitunnilla tuli selattua useitakin some-kanavia. Instagram, Facebook yms. Ja se surullisen kuuluisia tinder. Kaiken näköstä sitä näköjään epätoivoinen sinkku tekeekin.. No olin menettänyt lopullisesti jo toivoni koko hiton kakslahkeisten suhteen ja poistanut tinderin kokonaan. Ajattelin että hitto, olkoot emmä mitään miehiä tarvi jos niistä mitään muuta saa kun harmia. Niin, tätä kesti kaksi päivää kunnes juttelin valmentajani ihanan Tuulin kanssa suklaanhimosta. No tää on taas aivan kertomus erikseen, mutta jokatapauksessa sain kehotuksen ladata sen tinderin uudestaan, sillä luovuttaa ei saanut. Kaipasin rakkautta elämääni. No, se tiistai olikin päivä joka muutti mun elämän rakkauden saralta täysin. Nimittäin tällä hetkellä mulla on maailman ihanin mies, ja en todellakaan vois olla onnellisempi <3 Eli, älkää kyseenalaistako tinderin voimaa.. heh..


Yhteenvetona voimme siis todeta että tällä hetkellä olen myynti-assarina työskentelevä opiskelija, jolla on ihana mies ja myöskin kaks ihanaa koiraa ja käytännössä myöskin kaksi ihanaa kotia. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, mutta mä aion elää elämääni nyt kuin viimeistä päivää sillä en ole hetkeen voinut näin hyvin.


Tästä tulikin nyt sitten sekavin kertomus koskaan.
Eipä kai se haittaa.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle, eläkää tässä hetkessä eikä huomisessa ! 

Love,
Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanat merkitsee, teot todistaa.
Be nice, writing something for me
thxn
Jenni