Unelma itsestäni!

Mä olin mukana unelma-itsestä vip- valmennuksessa syksyllä 2014.  Alun perin luin valmennuksesta blogeista ja rupesin googlettelemaan, että mistä ihmeestä on kysymys. Pikkuhiljaa ajatus valmennukseen osallistumisesta kypsyi ja keväällä laitoinkin sitten Tuulille mailia asiasta, ja näin olin päättänyt lähteä rakentamaan omaa unelmaa itsestäni.  Myöhemmin keväällä tutustuin työkaverini kautta Jonnaan, joka oli ollut ensimmäisessä UI-valmennuksessa samaisena talvena ja näin sain myös sitten konkreettisia todisteita ja kokemuksia siitä millainen valmennus on ja mimmoisia mietteitä hänellä siitä oli. Noh, tuskin kenelläkään hirveän huonoa sanottavaa on joten mä ainakin innostuin vielä enemmän ja innostus syksyä kohti nousi entisestään.

Mun alku valmennus oli kivinen, koska tein isoja päätöksiä elämäni ja oman hyvinvointini suhteen juuri silloin ja nyt olen täysin varma että ne oli parhaita päätöksiä ikinä. Viime syksy, oli elämäni parhaimpia. Ja tällä hetkellä voin sanoa, eläväni ainakin osittain unelmaa itsestäni, nyt mulla on avaimet siihen mitä ja miksi mun pitää tehdä että voin hyvin. Kukaan muuhan niitä valintoja ja asioita ei voi puolestani tehdä. Mutta mä rakastan itseäni kuitenkin sen verran, että haluan kohdella itseäni sen mukaisesti.

Niin, mitäs mä valmennukselta sitten halusin ja kuinkas siinä sitten kävi?

Mun tavoitteet valmennuksen alussa oli tosi fyysisiä. Tuijotin vaakaa ja suurin tavoitteeni oli painonpudotus. Halusin pudottaa -10kg painostani, sekä olla myöskin tyytyväinen peilikuvaani ja rakastaa itseäni.  Valmennuksen aikana huomasin, että se paino ei todellakaan kerro kaikkea. Kiitos jokaiselle joka jaksoi jankuttaa mulle siitä, se on tainnut vihdoin mennä perille! Nyt, valmennuksen jälkeen voin rehellisesti todeta että kyllä rakastan itseäni enemmän kuin syyskuussa, en vieläkään tarpeeksi, mutta

enemmän. Tykkään peilikuvastani päivittäin, en enää nää itseäni niin lihavana vaan näen kauniin muodokkaan naisen, joka menee kohti tavoitettaan hyvää vauhtia. Olen itsevarmempi, mutten vieläkään itsevarma. En ole 10kg hoikempi mutta muutamia kiloja ja lukemattomia senttejä kyllä. Olen onnellinen ja tiedän mitkä asiat vie mua kohti mun unelmaa ja aion todellakin tehdä asioita sen eteen.

Mitä se hyvinvointi sitten mulle on? Se on…
Rakkautta, sitä että saan rakastaa ja tiedän, että mua rakastetaan.
Iloa, hymyä muille ja hymyä itselle.
Onnistumisia päivittäin
Liikuntaa, kehon liikuttamista jollain tapaa, säännöllisesti kuntosalia tavotteet mielessä pitäen.
Hyvää ruokaa, ilman morkkista ja kitukuureja. Ruokaa, josta saan sen kaiken mitä tarvitsen.  Ruoka, jota saan syödä hyvällä omalla tunnolla ja se vielä maistuu hyvältä.
Hyviä valintoja joka päivä.
…Onnea. Sitä, että saan elää just tätä elämää just nyt!

Ennen mulla oli sairas ajattelumaailma. En osannut ajatella ruokaa ruokana.. koin aina hirveitä morkkiksia jos söin jotain mitä en olisi olevinaan saanut syödä. Loppuajoista koin jo morkkista normi kotiruoasta, koska siinä oli mielestäni liikaa hiilareita. Jatkuva laihduttaminen oli vääristänyt suhteeni ruokaan. Syöminen lähti helposti lapasesta ja suklaapatukasta tuli äkkiä kokonainen levy.
Valmennus opetti mulle oikeaa suhdetta ruokaan. Kun haluaa pudottaa painoa ja voida hyvin, ei tarvitse syödä mautonta ja kuivaa ruokaa, eikä todellakaan olla nälässä. Meidän keho tarvitsee ruokaa, ja mitä parempaa sen parempi!  Tästä asiasta ja tän oppimisesta oon niin kiitollinen ettei sanat riitä. Tottakai mulla edelleen tulee morkkiksia ja mietin ruokaa mutten niin sairaalloisesti ja neuroottisesti kuin aikasemmin. Nykyään, osaan nauttia syömisestä ja teen tietoisesti parempia valintoja, eikä ne ole enää vain sitä ”syön salaattia koska haluan laihtua.” Vaan enemminkin ”syön salaattia, koska tämä on hyvää ja tiedän tämän vievän mua kohti tavoitteitani, kehoni kiittää minua tästä”.

Ja mitä liikuntaan tulee.. hohhoijaa. Oon sellanen onoff-liikkuja ettei tosikaan. Saliurheilun aloitin kaksi vuotta sitten ja sille tielle olen jäänyt siitä nyt ei vaan pääse mihinkään. Salitreeni on kivaa, siitä saa nopeasti tuloksia ja kehonkoostumus muuttuu parempaan suuntaan. Itsellä myöskin erinäiset kivut on lihaskuntotreenien jälkeen helpottaneet. En voi kun sanoa rakastavani sitä lajia! <3

Lenkkeily mulle on edelleen vähän pakkopullaa, mutta nyt kun oma terveys rajoittaa ettei kuukauteen olekkaan päässyt lenkille niin kyllä huomaa miten sitä kaipaa – onneksi on aina vaihtoehtoja. Yritän koko ajan opetella ajattelemaan liikunnan suhteen sitä että liikun, koska voin. Ei siksi, että minun pitää.

Mun matka on ollut pitkä ja kivinen.  Mutta kuten sanotaan lopussa kiitos seisoo! Oon kamppailu ylipainon kanssa viimeiset 4 vuotta on laihdutettu ja lihottu.. on liikuttu ja lopetettu mutta missään vaiheessa mä en ole luovuttanut! 

Rupesin tässä ihan miettimään mitä, että mitä sitten on tapahtunut… noh sen kertokoot tulokset:

-15kg
-11-% rasvaa
-27 cm vyötäröstä
-4-6  kokoa pienemmät housut!

Edelleenkin mulla on muutamia pudotettavia kiloja,mutta itseasiassa vasta tätä postausta kirjoittaessani tajuan itsekkin miten huikeen duunin oon tehny, ja todelaki saan ja AION olla ylpeä itestäni. Tästä on suunta vain ylöspäin.

Muista, kaikki on mahdollista ja sä pystyt mihin tahansa. Olet upea ja kaunis – ja kun teet hyviä valintoja päivittäin saavutat tavoitteesi väistämättä.

”Kohtele itseäsi niin kuin kohtelisit parasta kaveriasi” ! <3