Maailma muuttuu, niin minäkin.

Moi. Hei. Terve. 

Olin jo kuopannut ajatuksen blogista ja siitä, että jaksan jakaa elämääni muille..varsinkaan internetissä. Ja monta kuukautta menikin ilman ajatustakaan blogille, mutta ei pitäs ikinä sanoo ikinä nimittäin täällä sitä taas ollaan. Viimeisen kuukauden aikana ajatus blogin avaamisesta ja kirjoittamisesta tänne on tuntunut aina vaan paremmalta ja paremmalta idealta.. Olen paininut yhden jos toisenkin ajatuksen kanssa pääni sisällä ja jotenkin tuntuu että en vaan jaksa enkä halua puhua enää omista asioistani jatkuvasti muille. Mietin usein, jaksavatko ihmiset kuunnella ja pelkään sanovani aina jotakin väärin ja suututtavani ihmisiä, niinpä päätin pitää jonkun aikaa hiljaista profiilia ja ajatella asioita ihan ja vaan itekseni ja omassa päässäni, tiedä siitä oliko se hyvä vai huono asia...

Pari päivää takaperin puhuin erään ystäväni kanssa nykyisestä mielentilastani ja hän epäili että olisin hiukan masentunut, no joihinkin asioihin samaistun mutta EI. Masentunut en ole, nyt on vaan hiukan heikompi aikakausi.. Koska käyn kuitenkin päivittäin töissä, teen siellä jopa työni yleensä ainakin :D Vietän myös aikaa ystävieni kanssa, ja sitä yritän lisätä koko ajan että en jäisi yksin pääni kanssa.

Jos joku kysyy "mitä sulle kuuluu?" vastaan aina "hyvää", koska se on totta mun asiat on ihan hyvin. On ne ollut paremminkin, mutta on ne ollut huonomminkin. Mutta jos aina keskittyy vaan siihen mitkä mun elämässä on huonosti se ei kanna mihinkään. 

Lähiviikkoina olen saanut nauttia ihanista ystävistäni ja se on parasta lääkettä surumielisyyteen... 

Ongelmani oli kauan se, että pitkän sinkkukauteni takia olin alkanut etsiä itelleni miestä... No arvaatteko, jos kerron että se ei hirveesti tuottanu tulosta ? Hah, olen tyttö joka kiintyy todella nopeasti jos mä tykkään ni sen kyllä huomaa, mutta jos en tykkää ni oon kyllä myös sit tosi välinpitämätön. Nyt ns. loppuajoista mulle rupes kelpaa kuka vaan kunhan sain seuraa eli selkeästi olin vain yksinäinen. Kunnes yksi päivä miespuolinen ystäväni sanoi minulle saman minkä jo moni nainen oli sanonut aikasemmin "Ennenkuin rakastat itseäsi, et voi rakastaa ketään muuta.". Niinpä päätin, että nyt loppuu miehen jahtaus... No en tiedä loppuiko :DDD Ainakin tietoisesti kyllä.. muutama yritti sekoittaa päätäni senkin jälkeen mutta hiljenivät sitten joten nyt olen taas samassa pisteessä.. siinä että mun täytyy laittaa oma pää ja myöskin kroppa kuntoon, opetella elämään itteni kanssa ja harkita vasta sitten sitä että otan jonkun muun elämääni.

Jokunen kuukausi sitten sain elämääni ihanaisen naisen, Jonnan, joka on käynyt läpi samaisen unelma itsestä-valmennuksen mikä mullakin alkaa viikon päästä. Kun omin avuin ei enää onnistu niiin sit pyydetään apua! Tästä tytöstä oon saanu niin paljon hyvää energiaa ja toivon, että meidän matka ystävinä kestää kauan !

Huomenna on loppuelämäni ensimmäinen päivä <3

Toivottavasti teillä oli ihana kesä, yritän kirjoitella menneestä kesästä, tän hetkisestä tilanteesta elämäntaparemontin kanssa ja myös uudesta kodista johon muutin juhannuksen jälkeen :) 

Ihanaa sunnuntai iltaa!