Hukassa?

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa. tiedän etten oo ollu maailman ahkerin bloggaaja ja viimosien kuukausien aikana on tapahtunut paljon.

Mutta nyt tuli tunne, että tää pään sisäinen pyörremyrsky pitää päästä purkaa jonnekkin ja mikäs sen parempi paikka kuin oma rakas blogi.

Olen henkisesti niin hukassa itseni kanssa. Pääpiirteittäin voisi kuvitella, että mun asiat on tosi hyvin..
Koti, vakityöpaikka, ystäviä ja suht normaali nuoren naisen elämä. Mutta jos ite tyttö on niin hukassa ettei yhtään tiedä mitä haluaa...

Helmikuun alussa alottamani myyntityö on vaikuttanut kivalta ja haasteita riittää, mutta henkisesti työ on pirun raskasta ja joudun taistelemaan itteni kanssa päivittäin. Kuitenkin mussa on se taistelija ja se etten saa epäonnistua niin en halua luovuttaa ja jättää tätä tähän vaan jatkaa eteenpäin ja näyttää sen että kyllä tästä voi oikeasti tienata...

Itsetunto ja itsevarmuus on taas kadonnut jonnekkin.. Painonpudotus tökkii, oon ottanu sen suhteen aika paljon takapakkia ja se luo kamalaa stressiä. Jos ihminen ei ole itseensä tyytyväinen, nin eihän se voi sitä näyttää uloskaan hyvänä tuloksena.

Jo puolen vuoden ajan, se Jenni kenet niin moni tuntee on ollut hyvin kadoksissa, ja sitä ei tunnu löytyvän..

Mulla oli viikonloppuna ihanainen ystäväpariskunta ja heidän tyttärensä mun luona käymässän ja sain suorittaa niin kummin kuin morsiusneidonkin velvollisuuksia. Olen älyttömän kiitollinen, että saan todistaa ton perheen onnea <3 Mutta väkisinkin se pistää miettimään myös omaa tilannettani..

Olen kohta viettänyt sinkkuelämää melkein kaksivuotta ja no en tiedä, osaisinko minä edes seurustella mutta jotenkin mulla on ehkä fiilis etten kuulu minnekkään. 

Jos joku näkee mun kadonneen itsetunnon ja rakkauden itseeni, tai jos mun unelmien prinssi kävelee vastaan niin otan mielelläni vastaan ! :D

Haluatko tietää miltä Jenni näyttää nykyään?

Projektini unelmavartalosta etenee edelleen, tässä väliaika tietoja miltä täällä nyt näytetään! Noh mitä mieltä te sielä ruudun toisella puolella olette muutoksesta.. Huomenna nimittäin tapaan taas pt:n ja pitäis taas ottaa itteään niskasta kiinni ja puristaa tää projekti loppuun ennen kesää. Saas nähdä onko musta siihen? 

PARTYLITEN KEVÄTSEIKKAILU KERAVALLA 8.3.2014

Olin siis viime lauantaina elämäni ensimmäisessä, mutten varmastikkaan viimeisessä partylite-tapahtumassa keravalla. Tässä hiukan kuvia siitä.. fiilistä ko. tapahtumassa ei voi sanoin kuvailla, mutta jos SINÄ HALUAT mukaan tähän mahtavaan joukkoon niin ota yhteyttä, minä autan sinua! Sillä jos sinäkin haluat päästä mukaan ilmaisille partylite-matkoille kuten syksyllä tsekkaamaan miltä se new york näyttää.. se voi olla lähempänä kuin arvaatkaan!

I <3 PARTYLITE!

Alkuvuoteni kuvina!

 Lauantainen extempore reissu Helsinkiin, parhaat ideat syntyvät darrassa lauantai..iltana.. P*ska reissu mut tulipahan tehtyä.

Perjantaista ulkoilua tyttöporukalla, viini virtasi ja hihitytti.  Voiko parempaa olla ?

 Eräänä työaamuna aamulenkillä koiran kanssa, kevät tule jo!!

 Niitä sunnuntai päiviä kun on vaan parempi pitää aurinkolasit päässä, ymmärrätte varmaan? 

 Lähdettiin työkaverin kanssa kahville, ja no sitä kahvia en saanut koko reissulla.. päätelkää siitä mikä oli lopputulos :D

Toissa lauantaina partyliten kevät seikkailuun lähdössä, innosta soikeena! 

  

MITÄ JÄBÄ DUUNAA?- haaste kiersi instagrammissa (josta minut löytää jasminiitta- nimellä!) tätä mä viime viikolla duunasin !

  PULLA PÄIVÄSSÄ PITÄÄ LUUT PIILOSSA... EIKS VAA? :D Joku roti tähän hommaan hei. 

Mitä tytär edellä, niin sitä äiti perässä...

Nyt meidän perheessä on sitten kaksi bloggajaa.. Äitini oli päättäny aikansa kuluksi perustaa oman blogin ja mä sitten sitä äsken ulkoisesti vähän muokkailin. Saa nähdä miten tässä käy, jaksaako mamma päivitellä, koska kuten huomaatte mun päivittelyt on vähän jäänyt...

Mullahan siis vaihtui työpaikka ja muutenkin elämässäni on tämän vuoden aikana jo tapahtunut paljonkin. Katsotaan josko tästä reipastuisin ja alkaisin taas kirjoitella enemmän. 

Mutta pidemmittä puheitta, menkää tsekkaamaan TÄSTÄ mitä se meidän mamma kirjoittaa <3

Mitä minulle kuuluu?

Kysymys joka heitetään useasti facebook-kavereiden keskusteluihin ja huikataan työkavereille, sekä muille tuttaville "moikka, mitäs sulle kuuluu?" ...yleensä vastaus on ylimalkainen "hyvää" tai "ihan perus settiä" , ja me tyydytään siihen. Useinkaan ihmiset eivät oikeasti kerro mitä heille kuuluu. 

Mie kävin eilen "Jutta on the road"-kiertueen luennolla kuuntelemassa hänen hyvinvointi luettelonsa ja se pistikin minut miettimään, omia tavoitteitani, motiivejani ja sitä mitä minulle oikeasti kuuluu. Kukaan muu ei sitä tiedä, kuin minä. 

Päällisin puolinhan asiani ovat oikein mallikkaasti, on ihana koti ja vakkarityöpaikka. Se näyttää päällepäin hyvälle, niinkuin onkin. Mutta mitä tehdä jos sisällänsä silti tuntuu, että jossain mättää ja jokin on hullusti. Elämäntapamuutos on meneillään ja meinaa vain epäonnistua kerta toisensa perään.. Mistä löytää sitä motivaatiota ja intoa jatkaa loppuun asti, saavuttaa tavoitteensa. Mistä taas löytää sitä innokkuutta ja intoa? 

Olen nyt ollut Suomessa kolmisen kuukautta, vielä noin kuukausi sitten olin erittäin onnellinen ja asiani loksahtelivat kerta toisensa jälkeen kohdalleen. Kunnes kaikki tasaantui ja arki rupesi normaalisti rullaamaan, ja sekös se vasta sitten on tylsää. Oon ihmisenä, ehkä semmonen et kaipaan paljon sisältöä ja ohjelmaa elämääni että se tuntuu mielenkiintoiselta ja tarkoitukselliselta. Jos päiväni koostuvat vain työstä, treenistä, ja muutamasta facebook keskustelusta muualla asuvien ystävieni kanssa, niin minusta tuntuu että jossakin mättää ja pahasti. 

Tiedän kyllä senkin, että kukaan muu ei voi mun elämää muuttaa kun minä itse. Jos haluan muutosta, sen täytyy lähteä minusta itsestäni. Mun on tehtävä ne valinnat ja toimittava. 

Mutta mistä sitten löytyää ystäviä uudessa kaupungissa? 

Alan olla siinä pisteessä, että joko muutan taas... vaihdan työpaikkaa... tai jotakin muuta, mutta mielekkäämpää elämästäni on tehtävä jos meinaan järjissäni pysyä! Saa nähdä mitä keksin...:)

Hyvää viikonlopun jatkoa sinne ruudun toiselle puolelle, muistakaa rakastaa lähimmäisiänne <3

ps. kuvituksena puhelimesta löytyneitä kuvia tältä viikolta.